Olemme olleet jonkin aikaa tauolla ensikotitoiminnasta lapsemme takia. Esikoispoikamme syntyi 11/14, joten nyt hänellä on ikää reilu vuosi. Meillä on neljä omaa kissaa ja ensikotilaisia oli vaihtelevasti, millä kaikin tavoin vauvan tulo siis vaikutti kissoihimme?
Kotiuduttuamme pienen ihmisenalun kanssa, oli nelijalkainen porukka suhteellisen hämmentynyttä. Varovasti kurkittiin ja itkujen myötä kipitettiin katsomaan, että mikä siellä rääkyy. Hyvin pian kävi selväksi, että pinnasänkyyn rakennettu kissasuoja on täysin turha, kissat kun eivät menneet lähellekään lasta tai ainakin kaikkosivat kauas hyvin äkkiä jos vauva liikkui tai ääntelehti. Tämä välinpitämättömyys oli ihan positiivista, ei tarvinnut edes villeimmissä unissa murehtia vauvan turvallisuutta.
Vauva kasvoi ja kissat siinä vierellä, kissat eivät edelleenkään osoittaneet kiinnostusta vauvaan. Siinä vaiheessa kun lapsosen neliveto lähti käyntiin ja hän hoksasi, että kissat ovat maailman paras ja hauskin juttu heti maidon jälkeen, olivat kissat pulassa. Apua, se tulee perässä! Me aikuiset kaksijalkaiset koitimme pitää kissojen puolta, mutta valitettavasti pienen ihmisen muisti on lyhyt ja ei-sana kaikuu kuuroille korville. Toisinaan oli havaittavissa, että lapsukainen osasi jo päätellä seuraavan ajatusketjun: lähestyn kissaa varovasti ja hiljaa – se antaa silittää, konttaan tuhatta ja sataa kissan luo kiljuen täysillä – se juoksee karkuun. Kissaraukkojen kannalta tosin valitettavan harvoin kulki ajatus vielä ihan näin loogisesti ja varsinkin äänihuulet laitettiin koetukselle kissojen tullessa näköpiiriin. Tässä vaiheessa piti laittaa ensikotitoiminta jäähylle, koska omien kissojemme luonteiden vuoksi pystyimme ottamaan vain arkoja hoitokissoja, me emme kuitenkaan olleet paras ympäristö niitä kesyttämään. Omat kissammekin purkivat vauvastressiään hoitokissoihin.
Mutta miltä näyttää kissojen ja nyt kävelemään oppineen taaperon yhteiselo? Edelleen kissat pelkää lasta ja lapsi on hulluna niihin, pienoinen dilemma siis. Ihan niin villiä ei meno enää ole kuin alussa vaan taaperokin on löytänyt kissojen lisäksi muita mielenkiinnonkohteita. Taaperon lähestyessä kissat kipittävä äkkiä toiseen huoneeseen tai sohvan alle. Yksi kissoistamme stressaa selvästi poikaamme, tällä kissalla on muutenkin vatsaongelmia ja ne korostuvat vilkkaan lapsen myötä. Huomiota kissoille ei ehdi antaa enstiseen tahtiin, mutta ei mene kauaa kun niillä on lapsen kasvun myötä yksi uusi paijaaja ja leikittäjä lisää.
Miten sitten voi helpottaa kissojen eloa siihen asti, että lapsi oppii kissojen kohtelun ja käsittelyn? Meillä asia on ratkaistu sillä, että kissoilla on joka huoneessa paikka, johon ne pääsevät lasta karkuun (kiipeilypuu, pöytä jne.) ja keittiö eli kissojen(kin) ruokailutila on rajattu portilla, kissat saavat siis murkinoida rauhassa. Pet remedy/Feliway ym. kissoja rauhoittavat tuotteet ovat myös hollilla jos kriisi iskee. Meillä on onneksemme myös ideaali tilanne siinä mielessä, että kissat pääsevät välillä hermolomalle vanhemmileni. Siellä ne saavat jakamattoman huomion ja kyläilyjemme aikana niillä on kokonaan oma kerros päästä rauhaan.
 |
| Joskus vauva ja kissat mahtuivat jopa samaan kuvaan, |
Vauva ja kissat eivät ole siis lainkaan mahdoton yhtälö. Joustamista ja vaivannäköä se vaatii niin kissoilta kuin aikuisilta, mutta mitä sitä ei tekisi perheenjäseniensä vuoksi. Vauva- ja taaperoaika ovat lyhyitä ja sitkeällä työllä kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, ennemmin tai myöhemmin.
Kuulisin mielelläni kommenttiboxissa teidän kokemuksia kissoista ja vauvoista, tuliko ongelmia ja miten niistä selvittiin, vai selvittiinkö?
Jätä kommentti
You must be logged in to post a comment.