Tiskikaapin asukas

Rouva Tikru on nyt asustellut tiskipöydän alakaapissa ja uskaltautuu sieltä syömään, laatikolle ja myös teroittamaan kynsiään raapimapuuhun sillä aikaa kun minä olen parvekkeella tupakalla. Ekoina päivinä se kävi yöllisillä tutkimusretkillä heti kun valot sammuivat, tutki kaikki paikat ja tuli jopa metrin päähän minusta katsomaan kun olin muka nukkuvinani.

Omien kissojeni päivän kohokohta on jo pitkään ollut muroleikki eli heittelen nappuloita ympäri lattioita ja kissat kipittelevät niitä syömässä. Rouva Tikrua varten olen heittänyt nappuloita keittön nurkkaan ja nyt se on pari kertaa niitä jo syönytkin.

Omien kissojeni kanssa rouva Tikru vaikuttaa olevan oikein hyvissä väleissä, mitään sähinöitä tai murinoita ei ole ollut ja kaikkien kanssa on haisteltu. Suhtaudun suurella toiveikkuudella rouva Tikrun kesyyntymiseen ja itse asiassa minusta vaikuttaa, että sillä on edellisestä elämästään kotikissan taustaa ja että se on ehkä ollut vapaasti ulkoileva lemmikki, joka on joko hylätty tai lähtenyt karkuteille.

Rouva Tikrusta ei vielä ole kuvaa kun se liikkuu aina hämärien seinustojen kautta, mutta se on rotevarakenteinen, väriltään tummanharmaan raidallinen ja sillä on naamassa, rinnassa ja tassuissa valkoista.

Niilon ja Vikiliin rakkaus kukoistaa edelleen ja ne viettävät paljon aikaa yhdessä, leikkivät, juoksevat, painivat ja nuolevat toistensa naamoja. Olen hyvin tyytyväinen ratkaisuuni ottaa Vikilii omaksi kissaksi ja se on oikein mainio ensikodin pikkuemäntä.