Rouva Tikru asustelee edelleen tiskipöydän alakaapissa, mutta nykyään se jo rohkenee lähteä retkilleen vaikka minä olisin huoneessa hereillä. Sillä on oma pikku vakioreitti: hiekkalaatikko, parvekkeen oven haistelu (ilmeisesti se luulee sitä ulko-oveksi), raapimapuu ja ruokakupille. Toissapäivänä istuin aamukahvipöydässä ja rouva Tikru tohti luikahtaa metrin päästä selkäni takaa matkallaan laatikolle.
Tiskipöydän alakaapin toista ovea pidän nyt aina auki, jotta rouva Tikru tottuisi kotini ääniin ja tuoksuihin ja kuulisi miten täällä ensikodin isäntäväki syö ja nukkuu ja juoksee ja painii ja touhuaa ja kehrää. Toivottavasti rouvalle muodostuu tästä kaikesta käsitys, että täällä voi kissa viihtyä.
Ensikodin isäntä Niilo haluaisi jo kovasti tehdä tuttavuutta ja menee jopa kaappiin kurnuttamaan, mutta rouva Tikru ei mitenkään noteeraa Niilon tuttavallisuutta. Muut omat kissat katselevat Tikrua ja seuraavat tarkasti sen kulkua asunnossa. Mitään vihamielisyyttä ei edelleenkään ole ollut – paitsi silloin kun Niilo leikkiä pyytäessään hyppäsi tasajalkapompun rouva Tikrun päälle ja sai hyvin ansaitsemansa sähähdyksen!
Vielä en ole saanut rouva Tikrusta kunnon kuvaa, mutta tästä hämärästä räpsystä saa jonkinlaisen käsityksen sen väristä ja kuvioinnista.
Jätä kommentti
You must be logged in to post a comment.