Terve ja touhukas

Kuten aiemmin mainitsin, Apsin ”huono” silmä oli tarkoitus leikata ensikotiaikana, joten kävimme Hakametsän eläinlääkäripalvelussa näyttämässä sitä perjantaina 28.2. Simmua tiirailtiin kiinteästi lampulla ja poika käyttäytyi käsiteltäessä kuin kunnon lullukka ainakin: vähän venkoili, mutta ei tullut mieleenkään raapia lääkäriä tai temppuilla muutenkaan. Lääkäri oikein mainitsi, miten ihanalta kissalta Apsi-Pepsi vaikuttaa!

Yllätykseksemme saimme kuulla, että Apsin silmätulehdus olikin herpesviruksen – ei haavan –  aiheuttama. Seurauksista tämän verran: silmän sidekalvo on kasvanut kiinni sarveiskalvoon. Ensikodin ensimmäinen reaktio oli YÄÄÄÄÄK. Onneksi simmu näkee eikä näytä vaivaavan Apsia. Se ei myöskään ole tällä hetkellä tulehtunut ja pysyy luultavasti yhtä terveenä.

Saimme lauantaina eläinlääkäriasemalta puhelun, joka vahvisti aavistuksemme: Apsin silmää ei ole tarpeen leikata. Side- ja sarveiskalvon voisi kuulemma yrittää erottaa toisistaan, mutta kiinnikkeitä muodostuu helposti uudelleen eikä niiden tuloa voi aktiivisesti estää. Siispä Apsi-herra pääsee luikahtamaan leikkauksesta kuin kissa ovenraosta. Ärsyttävänä puolena (pojan mielestä) kuvioihin on kuitenkin astunut silmän huuhteleminen keitetyllä, jäähdytetyllä vedellä. Tosi rasittavaa, kun silmiin pudotellaan tippoja!

Rosi sai tuta Apsi-katujyrän voiman.

Muutoin Apsin elämä on auvoisaa: uusi koti ja riehakas, suunnilleen samanikäinen leikkikaveri odottavat parin viikon päässä. Täällä ensikodissakin Pura ja Rosi antavat Apsin jo pestä itseään ja nukkua melko lähellä eivätkä juokse sitä suhinalla karkuun. Vähän turhan raju Pepsi meidän nynnyköillemme kuitenkin on.

Tulevassa kodissa Apsin nimeksi vaihtuu Lemmy, ja nimi sopii tuollaiselle rämäpäiselle natiaiselle mainiosti! Ensikodin alkavaa haikeutta lievittää vähän Apsi-Lemmyn tapa pureskella tylsistyneenä johtoja, repiä talouspaperia ja tunkea ruoka-aikaan Puran ja Rosin ruokakupeille. Mutta kun pojan nappaa jälleen kerran pois väärältä kupilta ja se alkaa pöristä välittömästi, huomaa heltyvänsä väkisinkin.