Näkemiin Vilperi ja tervetuloa pieni kissaperhe!

Viime lauantaina meille saapui uusi hoidokki, ihana pikkiriikkinen keiju, joka sai nimekseen Kitte. Kitte on noin 6-vuotias ja ainakin kahden pennun emo, joka on elänyt ennen ulkokissana Mäntässä. Alussa en ollut millään uskoa, että tuonkokoisesta tirriäisestä on joskus mahtunut ulos pentuja…

Kitte on alusta lähtien pitänyt kosketuksesta, kieri lattialla kehräten ja punki syliin. Kitte on myös melkoinen touhumaakari, joka tykkää kovasti kiipeillä ja kököttää raapimapuussa, hyppiä lavuaariin ja tehdä tehokkaita täsmähyökkäyksiä lelukeppien kimppuun. Eetu on aivan ihastunut Kitsiäisen persoonalliseen (ja vähän huvittavaankin) ulkonäköön ja huomionkipeään luonteeseen.

Tiistaina reissasimme eläinlääkäriin kaksi kärpästä yhdellä iskulla -periaatteella: samalla käynnillä Kitte steriloitiin ja Vilperiltä otettiin varmuuden vuoksi virtsanäyte ennen uuteen kotiin siirtymistä. 

Ensin oli Vilperin vuoro. Hervannan eläinlääkäreiden Tiina vaikutti ihastuvan Vilperin nallemaiseen luonteeseen ja sanoi, että pojan tämänhetkinen pieni ylipaino ei ole terveydelle vaarallista, vaan pojassa on lähinnä ”enemmän halittavaa”.Virtsanäyte näytti hyvältä, joten meitä kehotettiin jatkamaann samalla ruokavaliolla, johon kuuluu vedellä laimennettu vähämagnesiuminen märkäruoka, biorion-tabletti aamuin illoin ja pari kertaa viikossa raakaa lihaa. Lisäksi Vilperi punnittiin ja tulokseksi saatiin kunnioitettavat 7,3 kiloa! 

Kitte tötteröineen steriloinnin jälkeen.

Kun tuli Kiten vuoro, pieni kissarouva pinkaisi aluksi alas pöydältä. Se antoi kuitenkin kiltisti ostaa itsensä takaisin, ja eläinlääkäri pääsi toteamaan kissan kaikinpuolin melko hyväkuntoiseksi. Myös Kitte punnittiin – 2,45 kiloa! Vilperi on siis melkein kolme kertaa keijumaisen tyttöhoitolaisemme kokoinen… 

Kitte on parantunut leikkauksesta hienosti, vaikka se ensimmäisen vuorokauden nökötti enemmän tai vähemmän masentuneen näköisenä paikallaan eikä juuri syönyt. Siinä meni kiima, vähempikin tyrmistyttäisi!

Perjantaina Vipsi lähti uuteen kotiinsa. Kuljetuslaatikko ei millään houkutellut, mutta lopulta herra lähti ihan nätisti uuden perheensä mukaan. Itse hieman vollotin ikävääni, koska Vipsi oli niin mahtava ja hellä luonne. Kuulumisia odotellessa!

Eilen lauantaina kissalaumaamme liittyi taas uusi jäsen, Kiten musta seitsemänkuinen tyttöpentu. Alunperin meille ei ollut tarkoitus tulla Kiten pentuja, mutta maailma puuttui peliin – toinen pennuista, poika, osoittautui todella aggressiiviseksi ja kävi useamman kerran yhdistyksen jäseneen rajusti kiinni. Vaikea päätös oli tehtävä, pentu lopetettiin. Kesympi tyttöpentu ei lopulta matkannutkaan yksin ensikotiin pääkaupunkiseudulle, vaan minä ehdotin sen tuloa meille emonsa ja meidän pian yksitoistakuisten tyttöjemme seuraksi. Kyllä tähän talouteen yksinäinen, turvaa kaipaava reppana mahtuu. 

Pennun oli tarkoitus tulla meille vasta sunnuntaina, mutta jälleen universumi päätti toisin. Steriloinnin jälkeen tytölle oli noussut kuume ja käynnissä oli ilmeisesti tulehdus, minkä vuoksi ruokakaan ei maistunut. Kun Pirjo, tytön talteenottaja ja väliaikainen ensikoti, käytti tytön Tampereella päivystyksessä nesteytettävänä, hän toi sen samalla meille. Nyt luvassa onkin antibioottikuuri ja kipulääkkeiden antaminen ujolle kaunottarelle… Toivottakaa onnea!