Nyt se on luvassa! Nimittäin hartaasti odotettu Hipsun tarina.
Hipsun tarina ei ala alusta, vaan toukokuisesta sunnuntaista armon vuonna 2013.
Olin juuri edellisenä päivänä kirjoittanut sopparin ensikotitoiminnan aloittamisesta, kun puhelin yhtäkkiä rimputti, ja langan toisessa päässä ensikotivastaavani kysyi voisinko ottaa pari kissaa jo samana päivänä muutaman tunnin varoajalla. Ei varmaan tule yllätyksenä, että suostuin intopinkeänä. Iik iik apua hihihihii IIIK KISSOJAAAAAa :D:D:D::D::
Ensimmäinen kuva Hipsusta meillä. Kirppu hienona kissana tekemässä tuttavuutta. |
Iltapäivällä pihaan sitten kurvasi Kisun kissamobiili lastinaan Pipsiäinen ja siskonsa Ninjakissa. Näin söpön vaalean kissapalleron kopassa, rakastuin samantien ja vielä vähän lisää, kun Hipsu antoi vieraan ihmisen ottaa ilman mitään kahnauksia syliinsä ja viihtyi siinä kuin tatti p*skassa (anteeksi alatyylinen ilmaisu). Hipsu oli melkein kertaheitolla hyvää pataa Kirpun ja Maisan kanssa, vähän tietysti piti alkujännätä. Sängyn alta siirryttiin sängyn päälle viettämään siestaa, ja sydämeni jatkoi pakahtumistaan koko ajan vain enemmän. Hipsi oli ensimmäinen hoitokissa ja sellainen muhku, joka varmasti saisi kodin heti. En voi pitää, en voi pitää, en voi pitää. Pidän omana ehkä sitten sellaisen vaikeamman rähjän, jota kukaan muu ei halua. Ja niin lähti Hipsun ilmoitus nettiin.
Pipsiäinen päivänokosilla. |
Nopsaan Hipsusta ja Ninjakissasta tulikin kyselyjä, ja pian sen jälkeen olikin edessä jo muutto uuteen kotiin Helsinkiin. (Edellinen ilta kului itkua tihrustaessa, yhyy Hipsu lähtee) Ensikotiin tulon ja uuteen kotiin muuton välillä Hipsu oli ehtinyt saamaan nimensä, koska Hipsin liikkuminen on juostessakin melko verkkaisen näköistä hipsimistä. Ja koska kissa ei aiempaan nimeensä, Dominoon, reagoinut mitenkään, nimi vaihtui Hipsuun, jonka aurinkokuningas oppi tunnistamaan nopeasti.
Hipsulla vielä toinen korvanpääkin tallella |
Kipeä Pipsi 🙁 |
Maisa hoitaa lääkäristä tullutta potilasta |
Hulluhipsu vauhdissa |
Sportti-Hipsu uuden kirjahyllyn päällä |
Hipsu ja Ötö alppimajassa |
Tietty vois ajatella, että Hipsun sairastamisessa oli positiivistakin, koska ilman sitä Hipsi tuskin olisi päätynyt enää meille. Luulen myös, että koko ruljanssi teki minusta edes vähän paremman kissaihmisen.
Enkä varmasti antaisi pois, vaikka onkin melkonen murheenkryyni akneineen ja läskeineen!
Hipsu nokosilla viikko sitten |
Jätä kommentti
You must be logged in to post a comment.