Vikiliin pyllyvaivat

Vikilii pari kuukautta sitten ensikotiini tullessaan veti aina monta kertaa päivässä takapuoltaan lattiaa pitkin samalla tyylillä kuin kakkapyllyä vedetään, mutta ei siellä kakkaa ollut. Epäiltiin matoja, mutta madotukset olivat kunnossa. Epäiltiin ummetusta, mutta kakka oli pehmeää vaikka ei varsinaisesti löysää. Epäiltiin täysiä anaalirauhasia, mutta ne ovat kissoilla varsin harvinaisia. Sitten vaiva äkkiä katosi samassa yhteydessä kun Vikilii söi omat ja poikien kuivatut muikut ja veti kerralla yhdeksän muikkua.

Muikkutarjoilu jatkui kolmen muikun päivätahdilla ja kaikki oli taas hyvin Vikiliin pyllyssä. Tuossa viikko sitten sain sitten päähäni lopettaa muikut vähäksi aikaa kun on ollut niin paljon muuta ekstraruokaa. Ja eikös pyllyn veteleminen alkanut taas! Pari päivää sitä katselin ja sitten annoin muikkuja ja tilasin maanantaille ajan Hervannan eläinlääkäreille.

Vikiitä olen opettanut saamaan namit kuljetuskoppaan, mutta olin liian hidas luukun kanssa ja Vikilii hoksasi, että nyt tapahtuu jotain. Se meni nurkkaan piiloon, mutta tuli heti esiin kun annoin keittiön namipaikalle toisia nameja ja siitä sain sen nostettua ja tungettua koppaan. Selvisin parilla naarmulla ja onneksi minulla on jäykkäkouristus kunnossa, joten en oleta sairastuvani kuolettavasti.

Ensikotiemo kyyditsi meidät eläinlääkäriin, siellä Vikilii rauhoitettiin ja todettiin, että anaalirauhaset ovat täynnä, mutta eivät onneksi tulehtuneet ja eläinlääkäri tyhjensi ne. Kyselin miten tätä voi ehkäistä jatkossa ja eläinlääkäri sanoi, että kakka olisi hyvä saada kiinteämmäksi. Ehdotin viljatonta, sillä oma Panunihan on jo viljattomalla ja lääkärin mielestä se oli hyvä ajatus. Muikkujen syönnistä kysyin myös ja ne sallittiin mielellään, tosin mielessäni on pieni epäilys, että niiden kanssa eläinlääkäri vain oli mieliksi päähänpinttymän saaneelle kissantuojalle…