Vierelle ”villikissa”? – Zlatanin tarina

Zlatan vielä arkana ja pelokkaana pentuna

 Zlatan saapui KiSun ensikotiin kissapopulaatiosta napattuna villikisuna kolmen muun pennun kanssa (täällä Zlatanin ensipäivistä Katjan ensikodissa). Niin kanssakäyminen ihmisten kanssa kuin kotikissan elämä ylipäätään olivat pojalle aivan uutta ja ihmeellistä, hiukan pelottavaakin. Hissukseen Zlatan alkoi kuitenkin tottua tuttujen ihmisten läsnäoloon, ja alkoi rohkaistua. Uudet ihmiset kuitenkin vielä pelottivat pikkuista, kun Zlatanin ilmoitus ilmestyi kotia etsivien sivuille ja eräs kissaa etsinyt perhe päätti sen nähdessään tarjota pojalle rakastavan kodin.

Koirakavereiden kanssa päivätorkuilla

Zlatan vältteli uuteen kotiin muuttoa sähinän ja kantokopan välttelyn voimin. Vaan ennen pitkää pikkuherra joutui vastusteluistaan huolimatta kuljetusboksiin, ja matka uuteen kotiin alkoi. Maanitteluista ja herkuista huolimatta ei poika leppynyt uudelle omistajalleen ihan tuosta vaan, vaan hiippailikin uuteen kotiin saavuttuaan ensitöikseen saunan lauteiden alle ihmettelemään, mihin kummaan hänet oli oikein viety. Kodissa entuudestaan ollutta Essi-kisua Zlatan ei kuitenkaan arastellut lainkaan, ja pian näistä kahdesta tulikin jo hyvät ystävät.
 
 Zlatanin uudet ihmiset eivät painostaneet poikaa tutustumaan, vaan viettivät saunalla aikaansa rauhassa kirjaa lueskellen ja namuja pojalle tarjoten. Pian Zlatan alkoikin rohkaistua ja lähestyä namien, rapsutusten ja sylittelyn toivossa. Mutta voi sitä jännityksen ja kauhistuksen päivää, kun pojan ruokakupit siirtyivät saunalta oikealle paikalleen keittiöön! Suhinan saattelemana tämä ruokaa rakastava poika hipsi aina keittiöön syömään, uuden kissaystävänsä Essin suojeluksessa.

 Eräs kaunis päivä Zlatan sitten päätti, että piileskely ja arkailu saavat riittää. Se tassutteli polleana poikana koirien unihäkkiin nokosille ja yöunille se kävi ihmismammansa vierelle sänkyyn. Poika otti myös tavakseen odottaa mamiaan töistä kotiin ovella päivystäen ja maukuen, ja päätti omatoimisesti ottaa hommakseen huolehtia kovaan ääneen monkuen, ettei ruokakupeista vain pääse pohja paistamaan. Kun Zlatania katsoo nyt, ei sitä uskoisi entiseksi villikissaksi: siinä missä poika ennen sähisi kaikelle ja piileksi pitkin nurkkia, nauttii se nykyisin sylissä köllöttelystä ja kissakaverinsa Essin kanssa painimisesta. Ainoastaan vieraat pientä vielä vähän jaksavat jännittää, mutta jatkuvasti pikkuherra reipastuu myös vieraisiin tutustumisen suhteen. Zlatanista on tullut uudessa kodissaan rakastettu perheenjäsen, hassu pikkuinen sylikissa, jota perhe ei omien sanojensa mukaan vaihtaisi mihinkään maailmassa!

KiSun kotia etsivissä on monta Zlatanin kaltaista, vielä hiukan arkailevaa kisua odottamassa omaa kotiaan. Lempeydellä ja rakkaudella arkalaisestakin saa mitä ihanimman kotikisun. Käy tutkailemassa kotia etsiviä kisukisujamme Kodittomien sivulta! Mahtuisiko sinunkin vierellesi ”villikissa”?

Jätä kommentti