Uusi ensikoti liittyy blogiin!

Ensimmäinen rescuemissi tupsahti tämän tamperelaisen ensikodin makkariin neljä päivää ensikotisopimuksen allekirjoittamisesta. Oma kissani Nuppu oli vielä rokottamatta ja madottamatta joten uusi arkajalka sai totutella yksiöönsä rauhassa. Nuppu ei pahemmin älynnyt että mitään merkittävää oli tapahtunut, eikä tajunnut pitkään aikaan; ainoa mikä harmitti oli ettei saanut tulla mamman viereen nukkumaan.

Rescue numero yksi on nimeltään Sinikki; pienen pieni, noin 4-5-vuotias kissaneiti jolla on takanaan ainakin 2-3 pentuetta ennen Kisun hoiviin pääsemistään. Sinikki siirtyi toisesta ensikodista meille koska toinen ensikoti oli pääasiassa pentukoti johon oli tulossa uusi pentue ja tilan puute uhkasi.

Sinikin pieni koko ja suuret siniset silmät sulattavat sydämen; arkahan hän on mutta rohkaistuu päivä päivältä, innostuen jo leikkimään ja pyörimään jaloissa Nupun kanssa kun ruokakupit alkavat täyttymään.

Ensimmäiset parisen viikkoa Sinikki lymyili sängyn alla, saaden kunnianimen yllättämisen mestari, kun en yhtään kuullut että hän on mihinkään sängyn alta uskaltautunut ja kun käännyin ympäri niin hupsista, siinä hän istuikin selän takana senkin päällä, ikkunasta ulos katselemassa.

Yksiökin oli tosin pakko siivota, ja vaihtelun vuoksi Sinikki pääsi tutustumis kierrokselle parvekkeelle päivän ajaksi. Nuppu ihmetteli kovasti mikä se siellä kuljeksii ja murisi ikkunan takana hääräävälle Sinikille.

Päästyään vihdoin pois yksiöstään muutaman kissojen tutustuttamis kerran jälkeen, Sinikki juoksi ’piiloon’ matolääkkeen annon jälkeen; Nupun ilme oli vähintäänkin pöyristynyt kun uusi tulokas piiloitui ihan viereen, tajuamatta että Nuppu oli heti selän takana.

Kosketuksesta Sinikki ei pahemmin vielä välitä ja juokseekin pakoon jos sitä lähestyy; paitsi jos osaa katsoa ihan muualle niin kuin ei häntä huomaisikaan; silloin Sinikki ihmettelee vieressä että mikäs nyt, onko hänelle annettu näkymättömyyden supervoimat? ja jatkaa tekemisiään rauhassa. Kantokopassa Sinikki ei pääse pakoon lähestyvää kättä ja muutaman rapsutuksen jälkeen kosketus onkin ihan kiva juttu eikä haittaakkaan enään yhtään.

Arkuutensa vuoksi piiloutuvan Sinikin pakopaikka on sohvan alla jonne hän livahtaa jos ihmiset tulevat liian lähelle; jostain syystä Sinikillä tuntuu olevan käsitys että jos musiikki on päällä, ihmiset eivät liiku sohvalta jolloin on turvallista tulla taas kiertelemään asuntoa.

Suurimmat edistys askeleet kuukauden aikana ovat olleet ehdottomasti kynsien leikkuu, madotus, silittämään ja harjaamaan pääseminen, leikkimisen alkaminen, jaloissa pyöriminen ruokinnan aikana, ja senkin ja sohvan päältä nukkumasta löytäminen. Kissat tulevat keskenään toimeen hyvin ja rauha on maassa.

Sinikin mielestä kynsien leikkuu ei ollut yhtään kivaa mutta se oli kuitenkin pakko hoitaa pois molempien kissojen kohdalla jottei tule vammoja jos tappelevat; vaikka näin ei olekkaan onneksi tapahtunut. Arkuudestaan huolimatta Sinikin aggressiivisuus on täysi nolla, vaikka protestoivalta sähinältä ei olla täysin vältytty kun on väkisin otettu kiinni kynsien leikkuuta varten (tohakassa tuli myös yksi raapaisu, joka oli täysin sen syytä että Sinikki yritti kiemurrella pois ja kynnet olivat liian terävät, ei siksi että Sinikki olisi tahallaan raapinut kun kynsien leikkaus ei ollut mielekäs juttu) ja kun on ajettu huoneesta toiseen jotta saadaan koppaan parvekkeelle siirron ajaksi.

Kaikkein mielekkäimmät lelut ovat Sinikin mielestä leikkikepin nauhat joita on kiva taputella tassuila ja pureskella, pallot joita se jahtaakin huimaa vauhtia keittiön tuolien jalkojen ympäri, villahiiri jota se heittelee ympäri lattiaa ja kuitit… kyllä, luitte oikein, kuitit, ne kun rapisee niin ihanasti ja niitä on kiva läpsiä tassuilla ja repiä.

Tämä suloinen arkajalka odottaa omaa loppuelämän kotiaan Tampereella joten jos sinulla on antaa pikkuruiselle Sinikille koti, käyhän lukaisemassa Sinikin portfolio Kisun sivuilta, ja ota yhteyttä jos suuret siniset silmät ovat vieneet sydämestäsi kissan kokoisen paikan.