Tervetuloa virallisesti kotiin, Rousku!

Pitkäaikaisin hoitokissamme Rose-Marie eli Rousku tuli Kisulle noin vuoden, parin ikäisenä 20.6.2013, jolloin se otettiin kiinni Oriveden Eräjärveltä ihmisiin tottumattomana. Rouskulla oli pennut, jotka olivat kiinniottohetkellä jo luovutusikäisiä viikareita. Steriloinnin ja rokotuksen jälkeen Rose-Marieksi ristitty kissa matkasi ensikotiin Tampereelle 8.8.2013. 

Ensikoti joutui kuitenkin pian lopettamaan toiminnan, jolloin Rousku siirtyi 16.9 meidän hellään huomaamme. Tai kovin hellää ei siirtyminen ollut sillä Rousku ei antanut lainkaan koskea itseensä, joten kissan koppaan saaminen monia piilopaikkoja sisältävässä kaksiossa oli aikamoinen show. Pienen jahdin ja hätäkakkojen jälkeen matkasimme toiselle puolelle Tamperetta silloiseen kotiimme, jossa Rouskun toivotti tervetulleeksi niin omat kuin silloiset hoitokissatkin. 

Muita kissoja tuli ja meni, mutta Rouskua ei kukaan edes kysellyt. Sinällään se ei ole ihme, sillä Rousku on edelleen verrattain arka, se ei anna käsitellä itseään ja pitää mielellään pienen hajuraon ihmisiin, mutta sopivissa olosuhteissa sitä pääsee hieman silittelemään. Ja onpa tuo raitapakkaus pari kertaa yllättänyt puskemalla palvikinkkua tarjoavaa kättä!

Rousku ei kuitenkaan selväkstikkään stressaa eloa ihmisten kanssa, sillä suurimman osan päivästä se viettää ihan näkösällä siellä missä ihmisetkin ovat. Kesällä tosin tämä auringonpalvoja on viihtynyt talouden kuumimmassa huoneessa eli lasitetulla parvekkeella. Esimerkiksi iltaisin Rousku tulee aina perässä makkariin tarkastamaan minne ihmiset meni ja jatkaa sitten jonnekin touhuamaan omiaan. 

Rousku kipittää kupille heti kun joku menee ruoka-aikaan keittiöön ja jos palvelijat ovat turhan hitaita, näppää se hellästi sormille tassulla vauhtia. Toiset kissat ovat Rouskusta kivoja, etenkin meidän Wohveli, jonka yhden hengen fanikerhon Rousku muodostaa (fanikerhoon tosin liittyy toisinaan hoitokissojamme, nuoria tyttöjä), Wohveli tosin palkitsee tämän faniuden yleensä vain läppäisemällä innokasta kiehnääjää. Mutta saa Rousku joskus Wohvelista raviseuraakin, tämä kissa tuntuu olevan pieneen tyytyväinen.

Rousku on siis ollut jo meidänkin ensikodissamme lähemmäs vuoden. Tänä aikana siitä on tullut omine höppänine tapoineen ja eleineen hauska lisä meidän kissalaumaamme ja olemmekin monesti sanoneet, että Rousku kuuluu jo kalustoon. Tämän tuloksena päätimmekin adoptoida Rouskun itsellemme ja tarjota sille nyt loppuelämän kodin omassa porukassamme. Jokainen kissa ansaitsee mahdollisuuden ja arkuudestaan huolimatta Rouskusta on ollut meille valtavasti iloa ja sen pieniä kehitysaskelia on hienoa seurata. Ihmisiin tottumaton ulkokissakin voi sopeutua hyvin sisälle ja ihmisten pariin. Se voi viedä aikansa, mutta niin kauan kun kissa näyttää hetken totuttelun jälkeen uteliaalta ja rennolta pelokkaan ja stressaavan sijaa, tiedetään että ollaan oikealla polulla kohti kesyyntymistä. Sylikissaa Rouskusta koskaan tuskin tulee, mutta ei se haittaa, laiskoja sylittelijöitä me olemmekin 😉 

Tervetuloa siis virallisesti ihan omaan kotiin, Rousku! <3