Poika on tullut ensikotiin

Apsi-apina on kaunis köllöttelijä.

Ensimmäinen poikahoidokkimme, Jenniltä tullut Apsi, on nyt asustellut kanssamme pari päivää. Lyhyesti Apsista: kyseessä on noin yksivuotias, Kiikoisten ABC:ltä napattu koditon poika. Apsi on vielä hurjan laihassa kunnossa – lonkat törröttävät hurjan näköisesti ja selkäranka tuntuu aivan liian hyvin silittäessä. Onneksi pojalla on kuitenkin terve ruokahalu, eiköhän herra saa keräiltyä tässä lähiaikoina vähän massaa!

Välillä raapimapuussa osataan olla ihan nätisti tyttöjen seurana.

Apsin vasen silmä on ehkä kaikista erottuvin piirre sen profiilissa: siihen on aikoinaan tullut haava, joten silmä jää sumeaksi. Sitä peittävä kalvo on kuitenkin tarkoitus leikata ensikotiaikana, jotta pojan näkökyky parantuisi.

Apsi on aivan ihana, hellä pikkuinen, muttei oikein osaa vielä käyttäytyä. Se vaikuttaa viettäneen melko paljon aikaa aivan yksin, sillä kissojen kieli on hakusessa. Apsi nimittäin hyökkäilee välillä omien kissanpentujemme kimppuun – ilmeisesti yrityksenään leikkiä, mutta tapa on liian raju. Seurauksena tytöt sähisevät ja pinkovat karkuun. Apsissa on kyllä vielä koulutettavaa muiden kissojen kanssa toimimisen suhteen ja voi olla, että poika viihtyisi paremmin ainoana huomion kohteena.

Välillä pojalle tulee myös hätähepuleita, jos minä tai Eetu hellimme Rosia tai Puraa tai teemme jotain muuta, minkä Apsi kokee vievän huomion pois itsestään. Silloin kuuluu kimeää väyyyväyyyväyytä ja herra tulee kiehnäämään jalkoihin hädissään. Apsi ei osaa oikein luottaa siihen, ettei sitä jätetä yksin ja hylätä, joten vaikuttaa, että sillä pitäisi tulevaisuudessa olla paljon kotona viihtyvä omistaja.

Apsia pitää vielä tarkkailla ja totuttaa elämään ensikodissa jonkun aikaa ennen luovutusta, kunnes pahin shokkivaihe menee ohi. Sitä saa kuitenkin tulla katsomaan ja silittelemään halutessaan!