Pirjon kissalan elämää

Jeppe

”Täällä ensikodissa on vilinää ja vilskettä. Mutta myös piilottelevia karvatassuja ja murisevia naamoja.
15 pentua joista vain neljä on täysin kesyjä ja 7 melkein täysin villiä, vielä. Villeimmät tulivat vasta noin vuorokausi sitten ja niistä ei näy kun kuononpää tai vilaus ruokakupilla. Sähinää ja murinaa kuuluu heti jos liian lähelle tuppaa sormiaan.

Jelena

Jilli

Mutta positiivista on kun eräskin karvapallo tuli lähes suoraan ulkoa ja oli heti kuin kotonaan. Jeppe poika on vasta noin kuusiviikkoinen, mutta ymmärtää jo että ihmiset haluaa auttaa eikä kiusata. Jeppe kulki häntä täristen ihmisen luota toisen tykö ja rapsutella voi mistä vaan niin että poika kehrää ja nostaa leukaa. Rapsuta tuoltakin, jooko? No, tottakai rapsutan. Ja kutitan ja vellaan. Jeppe tykkää. Jeppe kun on niin nuori, se ei ole oikeata kesää vielä edes nähnyt, kylmää maailmaa vain. 

Jeppe

Kaikki kolme pentua jotka ovat olleet koko pienen elämänsä ulkona ja kylmässä saavat nyt nauttia lämmöstä mielin määrin. Ja kyllä ne nauttivatkin. Aina joku tai kaikki kellivät lattialla kyljellään tai selällään ja hapuilevat unisesti leluja kainaloonsa. Sydäntä lämmittävää katsella.

Tänään nosti Jepen talon vanhimman kissan Voten eteen ja sanoin, katso pikkuhiiri! Vote haisteli pojan joka paikasta ja kulki pennun perässä kuristen ja jutellen. Jeppe se sanoi vaan ”Hei, kukas sinä olet, moikka!” ja meni menojaan tutkimaan keittiön uusia hajuja. Sitten tulivat talon nuori isäntä Dante ja toinen tytöistä katsomaan kummajaisia. Jeppe pyöri ympyrää ja karvatkin vähän nousivat selästä pystyyn, mutta pakoon se ei mennyt, peruutteli ja meni vuoroin eteenpäin ja pyöri ja pyöri. Hassu poika.

Jokke, tai saattaa olla Juttakin, on pikkupennuista isoin ja arin. Nimi on vielä ongelma, hännän alle kun ei millään näe. Eilen makasin kylppärin lattialla ja leikin pentujen kanssa, Yritin samalla päästä  katsomaan mitä ne ovat miehiään tai naisiaan. Vaikeaa kun karvoja on juuri niin paljon tiellä, ettei asiaa pysty varmistamaan. Jokella on häntä vain lyhyt pätkä. Olisikohan katkennut ihan pienenä tai jostain syystä saanut vain osan häntäparkaa takamukseensa. Tyytyväiseltä kuitenkin näyttää ja leikkikin alkaa jo maittaa. Leikkiminen on myös uutta pennuille, koska ulkona ei ole leluja, vain käpyjä ja risuja sekä heinää jossa melskata. Jos tarkenee.

Jamina

Jokke

Kaisa

Näin alkaa uusi jakso pentujen elämässä. Ensikoti koettaa saada hyvän kontaktin heti alkuun, ettei kissa luule että se joutuisi takaisin ulos tai muuten huonoon paikkaan. Arkuus kyllä vielä karisee, toisilta heti toisilta myöhemmin.

Onneksi ELÄMÄ JATKUU näillä pennuilla.”

Pirjon Orivedellä majailevien kissojen ilmoitukset löytyy täältä