Uuden ensikodin elämöintiä

  
Eipä osattu meidän perheessä aavistaa mihin tuli lähdettyä mukaan, kun jokunen viikko sitten eteiseemme ilmestyi neljä häkkiä sisällään neljä pientä karvapalloa. Halu tarjota auttava käsi kodittomien kissojen hyväksi oli muhinut jo vuosia, ja vihdoin elämäntilanne oli oikea ensikodiksi ryhtymiselle. Siinä ne nyt sitten olivat, neljä pientä kissanpentua, ihmetellen silmät suurina minne ovat oikein joutuneet. Muutama päivä näiden neljän kanssa vierähti, kunnes puhelin soi ja hetken päästä kotiimme tupsahti vielä viideskin pentu. Se oli kuulunut samaan porukkaan neljän muun kanssa, mutta oli mokoma pakoillut loukkuja hieman pidempään. Onneksi napero saatiin turvaan ennen yöpakkasia!
Hiljalleen arat pennut alkavat tottua meihin ihmisiin; isoihin outoihin olentoihin, jotka pitävät kummallista lässyttävää ääntä, kantavat eteen syötäviä asioita ja joiden aikomusperiin ei kuitenkaan voi ihan täysin vielä luottaa. Tylsä hetki ei näiden pikkukissojen kanssa pääse yllättämään. Jos kesyttelypuuhat, siivous tai kakkalaatikoiden putsaus eivät pidä kyllin kiireisenä, niin pentujen kanssa voi aina leikkiä piilosta tai kohentaa nikkarintaitojaan purkamalla puoli keittiötä, kun se pienin ja vikkelin pentu onnistuu sujahtamaan tiskipöydän taakse. Mutta voi pojat kuinka palkitseva tunne on, kun pieni pentu uskaltautuu ruokakupille myös meidän läsnäollessa tai antaa jopa hiukan rapsuttaa korvan takaa. Näinkin lyhyen ensikoteilukokemuksen jälkeen en voi kuin sanoa, että on tämä ihanaa puuhaa!
Lisää uutta, omaa kotia etsivien pentujemme Hipun, Hintsun, Piirun, Rahdun ja Hitusen kuulumisia pikapuoliin! 🙂 Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Jätä kommentti