Tässä näiden kahdeksan kuukauden aikana, jotka rouva Tikru on ensikodissani asustellut olen kiintynyt siihen kovasti ja alkanut jo salaa mielessäni haikailla sitä omaksi kissakseni. Siinä ei olisi mitään järkeä, tiedän sen, sillä joutuisin syömään koko loppuikäni pelkkää makaronia ja tomaattimurskaa, jos minulla olisi neljä nälkäistä kissaa popsimassa lihaisaa viljatonta ruokaa. Minulla ei niin ole väliä, mutta kissojen pitää syödä hyvin!
Laitoin ensikotiryhmään neuvonpyynnön rouva Tikrun ilmoituksen parantelusta, sillä jos ei sillä pian ole kotia niin en kohta enää pysty luopumaan siitä. Sain hyviä neuvoja ja kirjoitin uusiksi rouvan ilmoitustekstin ja buukkasin Kisun ensikotinakin toimivan valokuvaaja Riina Peuhun ottamaan uusia kuvia ilmoitukseen. Ja sitten: sain kuulla, että erään Varsinais-Suomessa toimivan Kisun ensikodin emäntä on tätä blogia seurattuaan kovin ihastunut rouva Tikruun ja mielellään ottaisi sen omaksi kissakseen! Ilahduin tietenkin kovin ja viestittelimme. Kyseinen koti on kahden aikuisen talous ja heillä on kokemusta kissoista ja ensikotitoiminnasta. Ja kaiken huipuksi rouva Tikrun pentu Ruu on ollut heillä enskarina! Sovimme, että rouva Tikru etsii edelleen kotia ilmoituksella, mutta jos se ei ole vielä löytänyt ikiomaa loppuelämän kotiaan siihen mennessä kun tämän perheen muuttohässäkkä on ohi joskus vuodenvaihteessa niin rouva Tikru mitä todennäköisimmin saa kodin heidän luotaan.
Olen aivan valtavan onnellinen tästä käänteestä: nyt minulla on tiedossa rouva Tikrulle erittäin hyvä koti enkä voi enää haaveksia sen ottamisesta omaksi. Ensikodin kohdalla voin olla satavarma, että omakin kissa saa hyvää hoitoa ja paljon rakkautta ja siellä myös ymmärretään, että rouva Tikru ei todellakaan ole heti syliin tunkemassa vaan heillä on kärsivällisyyttä kesyttelyyn. Olen niin iloinen rouva Tikrun puolesta!
Jätä kommentti
You must be logged in to post a comment.