Mukavaa arkea

Hermina lähti tiistaina ikiomaan loppuelämän kotiinsa ja parin päivän päästä sain jo kuulumisia: Herminan nimi on nyt Yoshiko ja se on antanut silittää ja on tullut jalkoihin kiehnäämään kun ruokaa annetaan eli kaikin puolin hyvin on kotiutuminen lähtenyt sujumaan.

Vikilii on leikkinyt ja paininutkin Niilon kanssa ja nykyään se saattaa jo itse hakea Niiloa touhuilemaan kanssaan. Panu suhtautuu edelleen Vikiliihin varsin välinpitämättömästi enkä usko, että tilanne siitä miksikään muuttuu. Vikiliin lempinukkumapaikka on nyt pikkuinen pahvilaatikko, joka on mittasuhteiltaan juuri Vikiliille sopiva, ei siihen normaalikokoinen kissa mahtuisi lainkaan.

Päivän tärkein tapahtuma ensikodissani on kissojen mielestä muroleikki, johon osallistuvat suurella innolla kaikki. Leikin kulku on yksinkertainen: otan käteeni kourallisen kuivanappuloita, heitän ne ympäri kämppää ja kissat kipittävät ympäriinsä niitä syömässä. Panu kyllästyy kun selvästi näkyvät murot on syöty, mutta Niilo ja Vikilii penkovat kaikki hankalatkin kolot ja saattavat vielä 10 minuutin päästäkin löytää jostain kuljetuskoppien takaa yhden nappulan.

Oma viikkoni on ollut varsin ompelupainotteinen, sillä ompelin lahjoituksina saaduista kankaista ja vanhoista pyyhkeistä alusia ensikotikissojen kantokoppia varten ja vien ne ensikotimiittiin nyt sunnuntaina. Valitsin kankaat siten, että aluset voi pestä 60-asteisessa pyykissä, jos pikku matkustajalta pääsee hätäripuli tai muu vahinko. Ompeluni oli kissaturvallista, sillä ompelukoneen johto on katkaisijallisessa jatkojohdossa ja napsaisen siitä virran pois aina kun nousen koneelta etteivät innokkaat pikku ompelijat pääse vahingoittamaan itseään. Todettakoon myös, että kolmen kissan asiantunteva raati on koemaannut kaikki aluset kaikissa eri työvaiheissa ja todennut ne kelvollisiksi.