Seppo tuli Kisulle kaverinsa Ismon kanssa. Vastaanotto ensikodista varsinaiseen ensikotiin siirtyessä huomattiin että Sepon hännästä näkyy luut, joten hänelle soitettiin pikainen aika eläinlääkärille hännän amputaatioon. Sepon oli alunperin tarkoitus majailla samassa ensikodissa Ismon kanssa, mutta myös Ismolla oli vaivaa ja molempien hoitaminen ja lääkitseminen oli liian suuritöistä. Seppo vaihtoi ensikotia toisen kerran. Sepon toipumiseen tuli kuitenkin takapakkia, hänen riisuttuaan kaulurinsa omatoimisesti ja purtuaan häntäänsä todella pahasti sekä saatuaan amputaatiohaavan auki. Totta kai juuri silloin kun ensikodin ihmiset olivat kaupassa eikä ollut ketään vahtimassa. Kellon ollessa jo paljon illalla ei ensikodille jäänyt vaihtoehtoja. Pikainen soitto päivystävälle eläinlääkärille tehtiin nopeasti ja ei...
Maisa maisukka äidin pikkutyttö Kääriä
Olin jo kauan aikaa etsinyt Sisi kissallemme kaveria, kun eksyin yhtenä iltana Kisun sivuille. Ajattelin etten jo varttuneelle kissallemme aivan pentua kaveriksi edes etsisi, mutta kun näin Maisan kuvan, jotenkin aavistin että siinä istua kökötti tuleva aarteemme. Maisan silmissä oli jotain niin puhdasta ja viatonta, että tunsin tyyneyttä kuvaa katsellessani.Huokailin monasti tietokoneen ruudun edessä, ja taisin laittaa Maisan kuvan taustakuvaksikin koneeseeni ennen kuin olin edes ottanut Kisuun yhteyttä. Tehtyäni yhteisen päätöksen puolisoni kanssa, otin yhteyttä Kisun sijaiskotiin ja sain hakea Maisan kotiimme 21.11.2013. Orivedeltä. Maisa oli alusta asti rohkelikko. Kaikkea uutta täytyi kokeilla kerran jos toisenkin. Persimoni oli silloin hyvää...
Erään ensikodin kissojen kesyyntymiskokemuksia
Meillä enskareilla on jos vaikka millaisia tyyppejä… Toki usein aikuisia jännittää, oikeestaan pelottaa. Tietty. Tulepa itse metsästä ihmisen luo. Meillä on ollut tällaisia ihanuuksia, vain muutama mainitakseni. Kielo Kielo tuli todella tiinenä ja todella ressukkana. Laiha ja huonon näköinen. Jännitettiin, että mitähän sen pennuista tulee. Tai tuleeko niitä! Tuli neljä ihan potraa kakaraa. Ja voi miten ihanaa oli elää sen pentueen kanssa. Kielo päätti muksut pyöräytettyään kesyyntyä. Jep. Ihan noin vaan. Ihminen oli kiva. Puhumattakaan hänen lapsistaan. Kielon pennut, niin pieniä ja söpöjä! Juksu, yksi kielon pennuista No Juksu ja mamma jäivät ensikotiin! Dione imettämässä pentujaan Tuli myös Dione. Ärrin...
Meten js Elisan kuulumisia pentujen muuton jälkeen
Elisan ja Meten pennut ovat muuttaneet omiin koteihinsa Espooseen, Helsinkiin, Paraisille ja Järvenpäähän. On ihana saada viestejä pennuista uusissa kodeissa, kaikilla menee hyvin. Elisa ja Mette hoitivat pennut loistavasti ja antoivat niille hyvät eväät elämään, ihania kaikki rouvat ja pikkuiset! Kun pennut muuttivat yksitellen, täällä emoilla oli muutaman vuorokauden hätä, itkettiin pentujen perään. Lopulta tyytyivät tilanteeseen ja arki rauhoittui. Pentujen muutto aiheutti myös sen, että he alkoivat opettelemaan leikkimistä ihmisen kanssa ja leluilla. Elisa sähäkämpänä leikkii ja touhuaa lelujen kanssa. Mette on varovaisempi leikkimisessä, mieluummin puskisi ihmistä ja kerjää silityksiä, niin hellyyttävä! Pikkuhiljaa on leikki ruvennut kiinnostamaan, vähän kömpelöä se...
Voi pettymys!
Meillähän ensikodeissa valtaosa kissoista on arkoja skaalalla nollasta sataan. Useimmiten he stressaavat lähtökohtaisesti kaikesta. Ensikotien hellässä huomassa otetaan monta pientä suurta edistysaskelta ihan vain ihmisen läsnäolon sietämiseksi. Koti-ilmoituksissa on usein maininta arkuudesta ja kissan tahtiin etenemisestä. Ja nää on meille kaikille tosi rakkaita eläimiä, vaikka viipyvät meidän kanssa vain hetken. Ensikoti-ihmisen sydän laulaa ilosta, kun joku haluaa tarjota kodin myös sille tosi aralle ja jopa pelokkaalle eläimelle. Monesti me tehdään sovittuna noutopäivänä paljon töitä, kun otetaan kissa jo valmiiksi boksiin. On huomattavasti helpompi siirtää kissa boksista toiseen, kuin lähteä kopittamaan uusien omistajien läsnäollessa. Yritetään siis kaikille, nimenomaan kissalle, tehdä epämiellyttävästä...
Ei elämä hiljaiseloa ole ollut!
Didin vauvat lähti omiin koteihin ja meille tupsahti Utonium lastensa kanssa. U:n lapset oli jo tullessaan luovutusikäisiä. Mutta kesä ja ellit lomalla. Koko bändi on ollut meillä reippaan kuukauden. Niitä ollaan tiirailtu hienovaraisesti. Pelkkä katse riitti lasten karkoottamiseksi. Äidistähän ei olla nähty kuin vilauksia. Metsästä revityt! Pikkuhiljaa lapsukaiset on rohkaistuneet. Ruuan tuojaa eristykseen on katseltu hyvin uteliaasti. Toki turvavälin takaa. Huippua. Ooo, ja äitikin on katsellut pariin otteeseen tilannetta turvasta! Mutta korvat ja silmät näkyvillä. Siinä me sit ummistellaan silmiä puolin ja toisin Koko porukka, Didi, Utonium ja muksut kävi taannoin ellin luona. Rokotuksia, sterkkoja, sirut ja tsekkaukset ilman röntgenkatsetta....
Eliisa ja Meten yhteishuoltajuus
Eliisa ja Mette selvisivät viime talven ulkona, onneksi talvi oli lauha. Keväällä kaksikko saatiin loukkuun ja kotikissaksi opettelu alkoi ensikodissa. Aika pian ensikoti huomasi, että tyttöset taitavat olla tiineenä. Eliisa ja Mette Toukokuussa ensin synnytti Mette (valkoinen), Mette synnytti 3 pentua, yhden tytön ja kaksi potraa poikaa. Parin viikon päästä syntyivät Eliisan pennut, kaksi pientä tyttöä ja valitettavasti yksi kuollut pentu. Pentujen synnyttyä emot luontevasti rupesivat hoitamaan pentuja yhdessä, eipä sillä väliä kumman pentuja imetät ja hoivaat. Heidän toimintaansa on ihana seurata! Mette ja Eliisa ovat myös toistensa parhaat kaverit, pentujen hoidon lomassa painitaan ja juostaan kovaa. Mette imettää Eliisan...
Elämä Dionen vauvojen jälkeen
Dionen vauvat lähti omiin koteihin ja elämä pysähtyi taas kerran. Vauvat tuo niin paljon kotiin. Sekasortoa, meteliä ja hulinaa. Elämää! Pieni hetki ja tyhjää täyttämään tuli emo kolmen lähes luovutusikäisen pennun kanssa. Ja voi kauhee, kuinka pelottava ihminen onkaan! Rakkaat, miten paljon haluaisinkaan rutistaa teidät kaikki syliini ja vakuuttaa, että koskaan ikinä milloinkaan ei ole mitään pelottavaa. Nyt mennään pienin askelin, ruokaa, ruokaa, ruokaa ja pieniä hetkiä samassa huoneessa.
Dione ja pennut, osa 4: Muuttopäivä
Dione oli aamusta alkaen jotenkin tympääntynyt. Suhisi pennuille eikä mikään oikein ollut hyvin… Jossain vaiheessa aamua mamma oli tullut haukkaamaan happea ”isojen puolelle”. Hän söi hyvällä ruokahalulla kaikessa rauhassa tarjottua ruokaa ja sen jälkeen meni lepäilemään löytämäänsä mökkiin. No, kaikkihan tietää, kuinka kiva on syödä ruoka ilman ylimääräisiä häiriöitä ja sitten ottaa pikku-unet. Dione siis otti vapaapäivän itselleen. Reippaasti iltapäivän puolella, kun hän oli nauttinut hiukan lisää ruokaa, Dione lähti kutsumaan pentujaan, ja saatuaan pikkuhirviöt kasaan, johdatteli perheensä Isojen puolelta löytämäänsä mökkiin. Kas näin, muutto suoritettu. Asiasta tekee mukavan se, että neljä pentua on kuin Linnanmäellä. Uusi koti siis osoittautui...
Dione ja pennut, osa 3
Itsenäistymistä, itsenäistymistä!! Samaan aikaan silmien aukeamisen kanssa, vauvat tosiaan löysivät pikkuruiset jalkansa. Ja kyvyn kulkea eteenpäin! Pikkuhiljaa pienet maitomassut ovat kulkeneet kohti äidille tarkoitettuja ruokia. Ja nyttemminhän sitä ruokaa saa todella olla kantamassa pesueelle ihan urakalla! (kiitos koronan aiheuttama digiloikka ja etätyöt!!) Poissa ovat pienten naamojen irvistykset, kun tarjoilija dippasi sormensa mamman ruokiin ja antoi sitä haisteltavaksi. Nyt nimittäin syödään!! Kaikki ja kaikkea. Pikkuruiset ovat myös löytäneet hiekkalaatikon hienoudet. Heille aseteltiin kivasti oma pieni ja matalalaitainen pentuvessa, mutta eihän siellä juuri kukaan käynyt. Hyvä että parit pikku pisut sinne kelpasi tehdä. Äidin iso vessa on hyvä vessa. Hiukan hihityttää siivota...